Pokerface MIX eli tuttujen kesken Possu on shetlanninponi isolla S:llä - jääräpäisyyttä, oveluutta ja energiaa tällä neidillä nimittäin on kuin pienessä - tai vähän isommassakin - kylässä. Vaikka Possu saattaa toisinaan heittäytyä tieten tahtoen hankalaksi ja saada lähiympäristönsä ihmiset hyppimään harmistuksesta tasajalkaa, niin ilkeäksi sitä ei missään tapauksessa pidä erehtyä luulemaan, sillä juuri mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Pohjimmiltaan tämä isotteleva koheltaja on nimittäin mitä lempein ja ihmisrakkain otus, joka kiintyy hoitajaansa niin syvästi, että hörisee mielettömän ilahtuneesti aina tämän nähdessään ja loukkaantuu sydänjuuriaan myöten, jos hoitaja ei joku päivä pääsekään moikkaamaan sitä. Pitkään Possu ei kuitenkaan jaksa vihoitella, ainakaan jos hoitajalla on seuraavana päivänä tuliaisina omenoita, tamman ykkösherkkua. Toki porkkanat ja näkkileipäkin kelpaavat! Vähänkään liian tuoretta leipää neidille ei kuitenkaan saa syöttää, sillä Possulla on taipumuksia ähkyherkkyyteen, ikävä kyllä. Vielä herkkujakin enemmän Possu arvostaa hyvää seuraa, niin lajitovereidensa kuin ihmistenkin, ja yhteiset hoitotuokiot rakkaan kaksijalkaisen kanssa ovatkin sen elämän kirkkaimpia tähtihetkiä.
Hoidettaessa Possu on mahdottoman kiinnostunut karsinaansa saapuneen ihmisen jokaisesta liikkeestä - niin, ja tietenkin myös taskusta, jotka onkin ehdottomasti mitä pikimmiten tarkistettava makupalakätköjen varalta. Tammaneitokaista ei liiemmin haittaa, vaikka taskut ammottaisivat tyhjyyttään, sillä hoitajan seura on sille ainakin tuplasti tärkeämpää. Namit ovat vain herkullinen ekstra - kelpaavat kyllä, mutteivät ole välttämättömyys. Pokerface MIX nauttii silminnähden saadessaan olla huomion keskipiste ja näin ollen siitä on äärimmäisen mukavaa, kun juuri sitä harjataan. Erityisesti kumisualla pyörittelystä poni pitää kovasti ja osoittaa sen laskemalla kaulansa alas ja ummistamalla silmänsä puhahdellen tyytyväisenä. Harjajouhensa antaa selvittää ongelmitta, muttei tykkää yhtään siitä, että sen häntään kosketaan tai että sen taakse mennään ilman ennakkovaroitusta. Kavioita nostettaessa saattaa hiukan jekkuilla näykäten hampaillaan hoitajan selkää tai takamusta tai tuuppaamalla tämän nurin tämän syvennyttyä kavioiden puhdistamiseen. Häijyyttään Possu ei sitä tee, sillä on vain hieman erikoinen käsitys siitä, mikä on hauskaa ja mikä ei. Joka tapauksessa neiti olisi hyvä laittaa vaikka käytävälle kiinni hoitotoimenpiteiden ajaksi, sillä hoitajan kannalta pureminen ei välttämättä ole kovinkaan mukava juttu. Satulan laitto on Possun mielestä ainainen vitsi: pelkästä hökötyksen näkemisestä tamma alkaa säheltää kaikkea mahdollista (ja mahdotonta, jos se on oikein kujeilevalla tuulella). Se tanssahtelee puolelta toiselle, köyristelee selkäänsä ja jos vain mahdollista, käy makuulle tai istahtaa niille sijoilleen - tekee siis kaikkea paitsi seisoo nätisti ja pullistelematta aloillaan sen aikaa, että satula saataisiin laitettua. Jos satula kuitenkin jollain ilveellä saadaan ujutettua sen selkään, Possu ei enää taistele vastaan yhtä raivokkaasti, mutta näyttää kuitenkin tyytymättömyytensä kulkemalla eteenpäin vastahakoisesti ja hitaasti sekä pysähtelemällä tämän tästä. Satula kannattaakin unohtaa varustehuoneeseen niin usein kuin suinkin mahdollista, sillä ilman sitä tamma liikkuu paljon vapautuneemmin ja pirtsakammin. Suitsien laittaminen käy helposti, jos vain kuolaimet on lämmitetty hyvin ennen kuin niitä yritetään tälle ponille tarjota. Talutettaessa tamma ei aina oikein malttaisi sipsutella sievästi vierellä, kun ympäristöstä löytyy vaikka millä mitalla mielenkiintoista nähtävää. Possulle ei pidä suuttua, vaikka se haluaisikin pysähtyä muutamaksi sekunniksi ihailemaan ohi lepattelevaa perhosta - miksi joka paikkaan pitäisi olla niin hirvittävä kiire? On tietysti ihan ymmärrettävää, jos ihmistä ei pahemmin huvittaisi jäädä kuppaamaan kaatosateessa tai järkyttävän kovissa pakkasissa, vaikka Possua moiset luonnonolot eivät hetkautakaan. Muiden hevosten ja ponien kanssa tämä neiti tulee erinomaisesti toimeen; se on kiltti kaikkien kaveri, jossa on kuitenkin sisua näyttää kaapin paikka niille, joilla on otsaa uhmata sitä. Suurimmatkin lajitoverinsa pippurinen pikkutamma laittaa nopeasti ojennukseen, jos tarve niin vaatii. Muu lauma kunnioittaa poniprinsessaa muun muassa päästämällä sen ensimmäisenä syömään, mikä ei tosin ole kovin järkevää huomioon ottaen Possun pohjattoman vatsan; se kun voisi yksin ahmia vaikka koko porukan heinät muiden katsellessa nälkäisinä sivummalla, ellei hoitaja hiukan hillitsisi sitä. Tarhassa - samoin kuin karsinassakin - Possulla pitää ehdottomasti olla jatkuvasti tarjolla jotain virikkeitä pitämään tylsistymisen loitolla, sillä jos neidillä ei ole muuta tekemistä, se karkaa tavalla tai toisella. Se on nimittäin varsinainen kahlekuningatar ja karkaamisen mestari, jota ovensalvat tai aidat eivät paljoa pidättele.
Ratsastettaessa Possu on ylitsepursuavan energinen ja pirteä. Jokaisen ratsastustuokion alkajaisiksi poninpalleron rutiineihin kuuluu ratsastajan testaaminen. Tamman on näet ehdottomasti saatava tietää, onko sen selässä istuva ihminen vasta-alkaja, jota ei tarvitse lainkaan kuunnella, vaiko kokeneempi ratsastaja, jolle ei sovi ryttyillä ja jonka ohjeita on viisaampi totella. Aloittelijoita se pompottaa mielin määrin ympäri kenttää, mutta suostuu mukisematta yhteistyöhön taitavan poni-ihmisen kanssa. Possulla on reippaat, matkaavoittavat ja jossain määrin mukavat askeleet, joskin keventäminen on aika lailla haastavaa - poni kun tikuttaa eteenpäin mahdottoman nopeasti ja pienin askelin. Tällä neidillä on oma tyylinsä myös esteiden hyppäämisen suhteen: aluksi kiihdytetään tuhatta ja sataa, mutta ihan esteen edessä hiljennetään salamannopeasti käyntivauhtiin, sipsutellaan puomien yli ja toivotaan, etteivät ne putoa. Ja sama kuvio toistetaan jokaisella esteellä, plus lopuksi heitetään parit riemukkaat pukkisarjat ja katsotaan, pysyykö ratsastaja kyydissä. Tästä tavasta olisi todellakin hyvä päästä eroon, mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty - tämä tamma kun ei ihan helposti suostu luopumaan periaatteistaan. Joskus, etenkin kilpailusuoritusten aikana, se tosin saattaa yllättää hyppäämällä koko radan ilmavasti ja muutenkin kaikin puolin tyylikkäästi. Ennen varsinaisia kouluratsastusliikkeitä energinen Possu tarvitsee reippaan alkuverryttelyn pystyäkseen sitten keskittymään täysillä varsinaiseen treeniin eikä kaikenlaiseen ylimääräiseen sälään.
Kilpaillessa Possu on ikään kuin eräänlainen ratsastajan peili; jos selässä istuva kisakaveri on vähääkään levoton, niin tammakin hermostuu silminnähden ja alkaa keksiä kaikenlaista omaa kivaa, mutta jos ratsastaja on itsevarma ja todella tietää mitä tekee, Possukin pistää parastaan ollakseen luokkansa kirkkain tähti. Tunkeilevista vieraista oripojista Possu ei pidä alkuunkaan, ja tekee sen harvinaisen selväksi yrittämällä näykkiä tai pahimmassa tapauksessa jopa potkia ne tiehensä. Siinä sivussa saattaa ratsastajakin sitten löytää itsensä läheisen ojan pohjalta. Possu ei ole moksiskaan salamavalojen räiskeestä ja sen ympärillä parveilevista ihmisistä, mutta ei se niistä myöskään erityisemmin pidä, vaan kääntää mieluummin päänsä ihan vastakkaiseen suuntaan kameroiden kanssa.
Luonne ©
Sofia H.
